Vettä satoi koko päivän mutta nuoret olivat innostuneita. Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan, mennään toistekin jos kutsu käy. Ja uskon että käy.

Kiitoksia esittelijöille ja kaikille muille järjestäneille osapuolille. Niin ja tietenkin teille nuorille osallistujille. Jaksoitte hienosti sateisisita olosuhteista huolimatta.

Vuoden Riistalaukaus -palkinto ja Vuoden Kilpailija -palkinto jaettiin.

Kiitos kaikille jäsenille osallistumisesta!

Tämän jälkeen vetäytydyttiin evästämään Niinisalon Erämiesten hienolle metsästysmajalle ja makkaranpaiston jälkeen tehtiin uusi suunnitelma uudelle lohkolle. Ajoja taas oli mutta ei ampumatilanteita.

Iltapäivän toiseksi viimeinen veto oli sitten se päivän kaikkein jännittävin, passitettiin talviruokintapaikan läheinen lotti melko tiehästi ja siellä saatiinkin ajo melkein heti päälle. JP ilmoitteli hetken päästä radiosta että nyt kannattaa vetää jouset vireeseen, kauris on ihan kohta passissa. No näin siinä kävikin. JP vissiin unohti ohjeistaa vireeseen vetämisen lisäksi että millä piikillä piti ampua koska tuloksena oli kolme eri jousimetsästäjän ohilaukausta kauriista. Kaksi maan tasalta ja yksi tornista. Yksi lisäveto vielä tehtiin ja passipaikkoja muutettiin mutta ei saatu enää tilanteita. Melko varmasti onnekas kauris meni seuraavaksi täyttämään Niinisalon varuskunnan sotkuun Eurojackpot -kuponkia.

Hämärä tuli tämän jälkeen aika pian ja kiiteltiin isäntiä, hieno päivä taas ja parissa tilanteessa saatiin sykekin nousemaan jännityksestä, niin lähellä oli. JP lähti vielä hakemaan Simoa metsästä, tämä oli jäänyt lottiin pyörimään omiaan. Ensi kertaan.

Pystytettiin seuran ilmoitustaulu, laitettiin kalustohäkit paikalleen ja asennettiin kymmenkunta taustaa maastoon talveksi. Mönkkärillä ripoteltiin taustat radalle. Uuden radan maasto on helppokulkuisempaa kuin vanhan ja siellä on myös sopivasti puustoa jotta taustat on melko helppo asentaa paikalleen. Käydään vielä eri reissulla merkkaamassa kulkureitti nauhoilla ja tehdään jäsenille tarkemmat ohjeet radan käytöstä.

Mutta, uusi rata on nyt siis jäsenten käytössä ja vanha rata on purettu. Vaikkaa talkooporukkaa oli runsaasti, kellään ei ollut (tietenkään) jousta mukana joten rata on korkkaamatta. Saa nähdä kuka ehtii ensin.

Täytyy sanoa että oli kyllä todella hienot talkoot; en itse muista että koskaan olisi missään PJM:n talkoissa ollut näin paljon näin motivoitunutta väkeä. Sujui yli odotusten.

Kokouksen pääaiheena oli allekirjoittaneen pitämä esittely paikallissuran toiminnan suunnittelusta, kehittämisestä ja johtamisesta ja esimerkkinä käytettiin mm. PJM:n toiminnassa hyviksi havaittuja menetelmiä. Sessio oli idearikas ja todettiin että moni seura painiskelee samankaltaisten haasteiden ja kehityssuunnitelmien kanssa ja että seuroissa jo opittua tietoa pitää ja kannattaa jakaa. Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudestaan.

Tilaisuudessa lanseerattiin myös paikallisseurojen tietopankki, joka tullaan perustamaan SJML:n kotisivujen alle ja sinne aloitetaan keräämään eri seurojen hyväksi havaitsemia menetelmiä, toimintamalleja ja materiaalia ikään kuin menetelmä- ja ideakirjastoksi. Tarkoituksena on hyödyntää ja jakaa koko SJML:n paikallisseuraverkoston osaaminen ja sitä kautta parantaa seurojen palvelutasoa ja helpottaa toimintaa. Tietopankki ei ole vielä toiminnassa mutta toteutetaan lähitulevaisuudessa.

Iltasella sitten saunottiin ja jatkettiin ideointia ja vähän syötiin. Ammuttiin myös nopeusmittarin läpi ja illan ennätys taisi olla 326 fps.

Sunnuntaiaamuna oli aamupalan jälkeen vielä muutaman tunnin jahti. Tehtiin kolme passitusta ja ajoja oli mutta laukauksia ei saatu.

Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu, kiitos SJML:lle ja Kyyjärven Erämiehille isännöinnistä. Tuntuu että paikallisseuratoiminnassa valtakunnallisesti on nyt konkreettisesti mahdollista saada kehitystä aikaan, kun lyödään kaikkien seurojen osaamiset ja vahvat alueet yhteen.

Verensokerien palauduttua otettiin kohteeksi toinen lohko ja sama hyväksi havaittu metodi: ukot metsään, passipaikoilta kuittaukset radiolla ja sitten JP ja mäykyt laskettiin irti. Tällä ajolla syntyi vähän liikettä ja koirat jotakin haukkuivat mutta hämäräksi jäi oliko jälki tältä vai eiliseltä päivältä. Saattoi myös olla lintuja, alueella tehtiin paljon pyyhavaintoja.

Yhteisellä päätöksellä tehtiin sitten makkaravalkeat ja lounastauon jälkeen otettiin alueen kolmas ja viimeinen lohko käsittelyyn. Taas oli haukkuja mutta kauriita tai jänöjä ei nähty. Vähän viiden jälkeen palattiin sitten kokoontumispaikalle ja pakattiin kamat ja koirat autoihin. Sen verran tarkkaan JP ja mäykyt lohkoja kampasivat että kyllä varmaan olisi löytynyt jos alueella olisi kauriita ollut. Tänään ei ollut. Alueella sijaitsee metsäkirkko mutta kauriit eivät olleet sielläkään.

Vaikka tänään laukaustakaan ei ammuttu, keli oli hieno ja mukavaa oli muutenkin. Lisäksi äiti oli laittanut hyvät eväät. Alueella oli jonkun verran ulkoilijoita (Birgitan polku menee alueen läpi) ja muutaman kanssa oltiin jutuissakin.

Suurkiitos SPOL-killalle mahdollisuudesta, Tuomolle isännöinnistä ja JP:lle koirapalveluista. Liikunta -appin mukaan askeleita kertyi 14904 ja kilometrejä 11,26. Väitti myös että 764 kcal olisi palanut mutta rippipuku ei edelleenkään mahdu.

Menestyksellistä viritys / laukaus -tapahtumasarjaa seurannut onnittelusessio muistutti pituudeltaan itsenäisyyspäivän vastaanoton tervetulokättelyä. Kun oltiin makkaranpaistosta selvitty pakattiin äijät ja Iita-koira autoihin ja vaihdettiin paikkaa. Tässä vaiheessa porukkaan lyöttäytyi myös kolme paikallista haulimiestä joihin sattumalta törmättiin. Olivat olleet aamulla teeren kuvilla mutta tuloksetta.

Uudessa paikassa otettiin sama strategia kuin aamulla eli ryhmät pyypillin kanssa metsään ja Iita irti. Tuloksena oli yksi jänisajo joka syntyi kun jahtivouti Piiroinen huomasi jäniksen ja sitten vietiin koira jäljille. Ajo ei kuitenkaan tuottanut tulosta, ampumaan ei päästy sen paremmin jousella kuin haulikollakaan. Vaikka liha jäi puuttumaan vähän lämmitti se että Make ja Pena löysivät kantarelleja kastikeaineiksi. Makkarat olivat yhtä hyviä kuin aamullakin. Tämän jälkeen päätettiin siirtyä vielä läheiselle fasaanipaikalle katsomaan olisivatko fasaanit kotona.

No kotona oli muutama muuta niitä ei sitten lopulta nähty muuten kuin alueelle mennessä auton ikkunasta. Vaikka metsäsaarekkeet, pellon reunat ja puskat kollattiin pieteetillä ei linnuista näkynyt enää jälkeäkään. Yksi rusakko kuitenkin nousi ajomiesten edestä ihan loppuvaiheessa mutta se meni menojaan.

Kaiken kaikkiaan hieno ja onnistunut päivä. Keli oli mahtava, seura hyvää ja saalista saatiin. Tai siis Antti sai mutta pääasia että tuli perheeseen.